Törmäsin viime vuonna amerikkalaisen gerontologian professori ja kirjailija Karl Pillemerin kirjoittamaan artikkeliin, jossa kerrottiin, mitä asiaa lähes kaikki ikäihmiset katuvat eniten elämässään. Pillemer haastatteli ”The Legacy Project” -tutkimusprojektiansa varten yli tuhatta yli 65-vuotiasta amerikkalaista ja kirjoitti tulosten perusteella kirjan ”30 Lessons for Living: Tried and True Advice from the Wisest Americans”. Karl Pillemerin mukaan lähes kaikki hänen haastattelemistaan ikäihmisistä toivoivat, etteivät olisi käyttäneet niin paljon aikaa elämästä murehtimiseen. Heidän neuvonsa on yksinkertainen, Pillemer kirjoittaa: ”Huolehtiminen ja murehtiminen ovat ajanhukkaa. Murehtimisen lopettaminen tai ainakin vähentäminen on merkittävin positiivinen askel, jonka voit ottaa matkalla onnellisuuteen. Murehtimisesta ei ole mitään hyötyä – se seisoo lamauttavana ja täysin turhana esteenä ilon ja tyytyväisyyden tiellä.”

Jäin pohtimaan artikkelia pitkäksi aikaa ja viime viikolla, kun pohdin aihetta Kehrälinnun seuraavaan blogikirjoitukseen, se muistui uudestaan mieleeni. Päätin kysyä eräältä ihanalta asiakkaaltamme, suostuisiko hän haastateltavaksi blogiin. Ilokseni hän lupautui jakamaan Kehrälinnun blogissa omat elämänohjeensa ja -oppinsa. Tänään Kehrälinnun blogissa on siis haastateltavana 68-vuotias Telle – elämäniloinen, lempeä ja viisas eläkeläisnainen, joka kärsii parantumattomasta syövästä. Shiv käy Tellen luona sijaistamassa Tellen puolisoa Ahtia, joka toimii vaimonsa omaishoitajana. Telle ja Ahti saavat Tampereen kaupungilta palveluseteleitä, joiden ansiosta Ahti voi pitää muutaman vapaapäivän aina silloin tällöin. Ahdin lisäksi Tellen perheeseen kuuluu jo aikuinen tytär, vävy ja 16-vuotias tyttärentytär sekä valkoinen coton de tulear -koira Romeo.

”Olen tänä vuonna riemuylioppilas, eli lakin saamisesta tulee kuluneeksi 50 vuotta”, entinen toimittaja ja suomen kielen opettaja Telle kertoo iloisena, mutta jatkaa sitten hieman vakavammalla sävyllä: ”Kevään riemua varjostaa metastoitunut melanooma, joka lasketaan parantumattomiin syöpiin. Sen vuoksi minut on leikattu viisi kertaa, sädehoitoa on annettu kolmeen kohtaan ja sytostaatteja yksi sarja. Lisäksi on ollut lukuisa määrä erilaisia tutkimuksia ja lääkärissäkäyntejä.” Tällä hetkellä aktiivisuutta on viidessä paikassa, mutta sopivia hoitoja ei ole tarjolla. ”Elämä on siis ehtinyt opettaa aika montakin läksyä, mutta koen, että kaikista tärkein oppini on se, että läheisiä ei voi koskaan arvostaa tarpeeksi. Kun terveys on menetetty, jäljelle jää vain rakkaus läheisiin ja usko Jumalaan.”

”Eniten kadun turhasta valittamista. Se narina olisi saanut jäädä kokonaan pois. Vähän kaduttaa myös se, etten edes uskaltanut harkita kotipaikkakuntani sanomalehden ostamista, kun se oli tarjolla”, Telle toteaa. Koska haaveet terveistä vuosista on otettu pois, Tellen unelmat ovat pelkistyneet toiveiksi kivuttomasta elämästä, jossa olisi saatavilla hänen tarvitsemansa apu ja tuki. ”Suurin haaveeni on, että myös minä voisin olla jollekin toiselle iloksi ja hyödyksi. Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa (San 19:22)”, Telle lopettaa hymyillen.

-Heidi
Team Kehrälintu