Shiviä haastateltiin pari viikkoa sitten videolle, joka esitettiin viime tiistaina TAMKin Y-kampuksella järjestetyssä Liekeissä-seminaarissa. Tammerkosken Nuorkauppakamarin ja Tampereen kaupungin järjestämään tapahtumaan osallistui yli 500 yrittäjyydestä ja omien ammatillisten unelmien toteuttamisesta kiinnostunutta nuorta tamperelaista.
Shiv jännitti haastattelua jo monta päivää etukäteen, kirjoitti muistiinpanoja ja harjoitteli vuorosanoja. Haastattelutilanteessa kysymykset tulivat kuitenkin yllätyksenä, joten muistilapuista ei ollut juurikaan hyötyä. Meidän muiden mielestä Shiv suoritui tilanteesta hienosti, ja lopputuloksesta tuli älyttömän sympaattinen, mutta Shiv oli aivan maassa. ”Minä osaan paljon paremmin suomea, kuin mitä video antaa ymmärtää”, hän harmitteli. Se on ehkä totta, mutta minä olen miehestäni hurjan ylpeä ja minun mielestäni muutamalla pienellä – tai vähän isommallakaan – kielivirheellä ei ole mitään merkitystä. Jos olisin itse joutunut samaan tilanteeseen: videohaastatteluun vieraalla kielellä ja vieläpä ilman, että kysymyksiä toimitetaan etukäteen, olisin varmasti soperrellut ja sössinyt ihan yhtä lailla ja vielä paljon enemmänkin!
Minusta videosta tuli ihana, ja siinä välittyy täydellisesti Shivin lempeys, aurinkoisuus ja se, kuinka hän oikeasti nauttii työstään vanhusten parissa. Ja millä muulla loppujen lopuksi on väliä?
Minusta on myös aivan mahtavaa, että Shiv uskaltaa sanoa ääneen unelmansa. Itse en ole yhtä rohkea. Pelkään, että jos kerron unelmistani julkisesti, ja ne eivät toteudukaan, joudun tunnustamaan julkisesti myös epäonnistumiseni. Se on tietysti sääli, sillä tiedän, että ääneen sanotuilla unelmilla on huikea voima. Kun ihminen tietää, mitä tahtoo, sanoo sen ääneen ja on myös valmis tekemään sen eteen töitä, häntä ei voi pysäyttää mikään. Sellaisen energian avulla mennään vaikka läpi harmaan kiven. Ja niitä harmaita kiviähän tässä pienyrittäjän tiellä riittää vaikka muille jakaa. Mutta, kuten Elastinen laulaa: ”Katse eteen ja suupielet ylöspäin, teen vastoinkäymisistä voimaa.” Tästä biisistä on tullut meille tämän kevään voimabiisi. Kun laskupino kasvaa, väsymys painaa ja edessä näkyy pelkkää harmaata kiveä, Elastista soimaan ja johan alkaa taas hommat hoitua!
”Mul ei ollu mitään muut ku mahdollisuus
ja tieto siitä, että mitä tahdon, voin saavuttaa.
Koval duunil asiat vaan onnistuu.
Kokeillaan ja sit taas noustaan, jos kaadutaan.
Hanskat ei tipahda, periks ei anneta, ne sanoo: et pysty, et voi, ei kannata.
Mun korvissa se kaikki kuulostaa haasteelt,
ne saa luun kurkkuunsa, kun tulosta taas teen.
Jatkan, jaksan vaikka väkisin – jos ois helppoo, kaikki tekis niin.
Mus on voima, jota en voi vaimentaa, pusken täysii aina vaan.
Mun ei täydy, vaan mä saan.”
-Heidi
Team Kehrälintu
